Nalle Puh

Väitän, että ihminen voi peilata omaa henkistä kasvuaan lukemalla uudelleen lapsuuden kirjojaan. Itse päädyin miettimään omaa kehitystäni ja oman elämänkokemuksen karttumista lukiessani Nalle Puhia.

Disney on osittain pilannut Nalle Puhin hahmon ja tarinat muokkaamalla niitä. Huomasin, että useat tarinat olivat syvempiä, vivahteikkaampia ja ajatuksia herättävämpiä kuin muistinkaan.  Tässä kirjassa ei ole onnellisia loppuja niiden nykymerkityksessä, sillä Nalle Puh ei saakaan hunajaa puuhun kiivettyään. Loput ovat elämän makuisia, Kani viettää jatkossa tiistait Run kanssa leikkien ja Kengu Puhille hyppimistä opettaen.

Nalle Puhin laulut keventävät ja vievät tarinaa eteenpäin niin taitavasti. Kirjan kieli on valtavan elävää ja rikasta. Nautin jokaisesta lauseesta valtavasti! Suosittelen kirjaa kaikille, myös kirjan jo lukeneille. Nauttikaa Nalle Puhista!

P.S. Rakastan sinua

Näin ensin elokuvan, joka yllätti toimivuudellaan ja koskettavuudellaan. Myöhemmin luin kirjan, josta kyllä pidin, mutta se ei päässyt kyyneliin asti tunteiden tasolla. Itselleni kirja on juurikin "ihan ok"- viihdekirja, mutta ei sitä suurempi teos. 

Isoin ongelma kirjassa oli sen sekavuus. Kirja olisi kaivannut karsimista ja tiivistämistä, sillä nyt se versoi joka puolelle herpaannuttaen lukijan mielenkiinnon.

Minusta kirjassa oli myös liikaa ei-uskottavaa kerrontaa.Kirjan jotkin ratkaisut (Daniel ja ex) olivat omituisia ja paikoitellen juonet rakentuivat mielestäni tosi kömpelösti. Yksi kömpelöistä rakennelmista oli artikkelin kirjoittajan "paljastuminen".  Eniten pidin sisarusten  välien kerronnasta ja siihen liittyvästä tarinasta. Silti pidin esimerkiksi Jackia yhtenä kirjan epäuskottavimpana hahmona.

Luin tämän kirjan ihan mielelläni kirjapiiriä varten, mutta nyt kirja jää minulta paitsioon. Kuten turhan moni kirja, tämäkään ei kestä toista lukemiskertaa kunnolla. Ikävä juttu.